Lemmikkinäyttelyssä vihjattiin, että pari tyttöpentua olisi jossain vailla kotia.
www.Skotlanninhirvikoirakerho.net sivuilta löytyikin pentue, jossa oli pari pentua vapaana ja sattuikin niin, että ne ovat juuri luovutusiässä. Siitä sitten soittelemaan kyseiseen kenneliin ja varmaan tunnin verran juteltuani, sovimmekin tutustumiskäynnin seuraavaksi lauantaiksi. Puhelinkeskustelussa selvisi rodusta paljon asiaa, mitä en ollut googlettamalla löytänyt.
Viime lauantaina kävin sitten tutustumassa rotuun. Olihan pysäyttävä kokemus seisoa eteisessä kuuden vyötäröön ylettävän koiran keskellä haisteltavana =) Ja olen sentään 185 pitkä.
Kun koirat olivat haistelleen minut, katosivat ne pitkin poikin taloa, ilman minkäänlaista sählinkiä tai haukkumista. Pentuja ei juurikaan kerennyt siinä vaiheessa edes huomaamaan. Lemmikkimessuilla ollut koira oli muistaakseni 14 kk ikäinen ja oletin, että sen kokoinen suurin piirtein on aikuinen koira.. mutta nämäpä olikin puolet massiivisempia kuin tuo poikanen.. Siinä vaiheessa olin jo varma, että tämä koira tulee, jos kasvattaja sen minulle vain suostuu myymään.
Kasvattajan kanssa jutellessamme pennutkin alkoivat heräilemään aamuriehumisen jälkeisiltä torkuilta. Ensimmäinen pentu joka tuli moikkaamaan minua, olikin pentu numero 3, josta oli kasvattajan kanssa alustavasti puhuttu. Mikä musta kaunotar se olikaan, olin mykistynyt. Jos olisin paikalla olleista pennuista saanut vapaasti valita, olisi se ollut juurikin tämä pentu.
Pari tunti juttelimme koirista ja rodusta ja lopputulema on se, että minun luokseni muuttaa upea pikku tyttöhaukku ensi perjantaina.
Asuntoa on nyt alkuviikon aikana tehty riiviöturvalliseksi. Kenkäkaappeja on asenneltu ja huonekasvit pitäisi siirtä takahuoneeseen turvaan.
Skotlanninhirvikoirasta on kirjoittanut Miranda Levin hauskan artikkelin, jonka on suomentanut Salla Klementti, tuossa artikkelissa varoitellaan skotti pentujen olen aikamoisia riiviöitä.
www.sci.fi/~ejuhola/skotit/art_skotinhoito.html