Onpas menny viikko hitaasti, odottavan aika on pitkä. Eilen tuli kasvattajalta ohjeet koiran hoitoon, oli erinomainen tietopläjäys, täytyykin kysyä saisiko sen linkkaa tänne..
Huomenna olisi sitten pennun haku, en malta odottaa. Olen koko viikon taistellut vastaan halua käydä ostamassa kaulapantaa ja harjaa ym. pientä mitä uuden koiran kanssa tarvitsee. Huomisen jälkeen voi sitten hyvällä omallatunnolla.

Tässä välissä voisin esitellä koirakaverit, jotka pennulla on. Osa syytä, että juuri nyt otan uuden koira on rakas tätini. Hän muutti luokseni väliaikaisesti kevääseen saakka ja hänellä on kaksi koiraa.
Valkoinen paimenkoira Roki 3v ja ranskanbuldoggi Jäbä 5kk. Eli täällä asustaa perjantain jälkeen pieni lauma koiria.

Uudella pennulla on siis leikkiseuraa. Roki on kolmevuotiaana varsin leikkisä ja tahtoo juosta ja riehua. Jäbällä tietenkin riittää virtaa, vaavi kun vasta on. Lemmikkimessuilla katselin pentunäyttelyssä muita ranskiksia ja niihin verratuna Jäbän lihaksisto on kehittyny huomattavasti. Paini valkkarin kanssa päivittäin tekee siis hyvää.
Ainoa huolenaihe on, miten vanharouva Kata ottaa uuden pennun. Ei ollut Jäbästäkään kauhen "iloinen".

Lemmikkinäyttelyssä vihjattiin, että pari tyttöpentua olisi jossain vailla kotia. www.Skotlanninhirvikoirakerho.net sivuilta löytyikin pentue, jossa oli pari pentua vapaana ja sattuikin niin, että ne ovat juuri luovutusiässä. Siitä sitten soittelemaan kyseiseen kenneliin ja varmaan tunnin verran juteltuani, sovimmekin tutustumiskäynnin seuraavaksi lauantaiksi. Puhelinkeskustelussa selvisi rodusta paljon asiaa, mitä en ollut googlettamalla löytänyt.

Viime lauantaina kävin sitten tutustumassa rotuun. Olihan pysäyttävä kokemus seisoa eteisessä kuuden vyötäröön ylettävän koiran keskellä haisteltavana =) Ja olen sentään 185 pitkä.
Kun koirat olivat haistelleen minut, katosivat ne pitkin poikin taloa, ilman minkäänlaista sählinkiä tai haukkumista. Pentuja ei juurikaan kerennyt siinä vaiheessa edes huomaamaan. Lemmikkimessuilla ollut koira oli muistaakseni 14 kk ikäinen ja oletin, että sen kokoinen suurin piirtein on aikuinen koira.. mutta nämäpä olikin puolet massiivisempia kuin tuo poikanen.. Siinä vaiheessa olin jo varma, että tämä koira tulee, jos kasvattaja sen minulle vain suostuu myymään.

Kasvattajan kanssa jutellessamme pennutkin alkoivat heräilemään aamuriehumisen jälkeisiltä torkuilta. Ensimmäinen pentu joka tuli moikkaamaan minua, olikin pentu numero 3, josta oli kasvattajan kanssa alustavasti puhuttu. Mikä musta kaunotar se olikaan, olin mykistynyt. Jos olisin paikalla olleista pennuista saanut vapaasti valita, olisi se ollut juurikin tämä pentu.

Pari tunti juttelimme koirista ja rodusta ja lopputulema on se, että minun luokseni muuttaa upea pikku tyttöhaukku ensi perjantaina.
Asuntoa on nyt alkuviikon aikana tehty riiviöturvalliseksi. Kenkäkaappeja on asenneltu ja huonekasvit pitäisi siirtä takahuoneeseen turvaan.
Skotlanninhirvikoirasta on kirjoittanut Miranda Levin hauskan artikkelin, jonka on suomentanut Salla Klementti, tuossa artikkelissa varoitellaan skotti pentujen olen aikamoisia riiviöitä.  www.sci.fi/~ejuhola/skotit/art_skotinhoito.html

Irlanninsusikoirasta vuosi kymmenen haaveillut ja itselleen luvannut, että kun joskus muutan niin tilavaan asuntoon, että tuollainen haukku mahtuu, niin sellaisen otan.

Nyt on asunto suuren mäen kupeessa keskellä metsää ollut jo vuoden ja koira hankkiminen on harva se päivä mielessä. Yksi koira on jo entuudestaan, 10 v.kiinanharjakoiranarttu Katana, mutta siitä ei juurikaan seuraa ole ulkona. Kata ei ole koskaan nauttinut ulkoilusta alle +25 asteen ilmoilla.

Nyt kuitenkin olin lemmikkimessuilla pari viikkoa sitten ja pysähdyin "irlanninsusikoirakojulle", kun näin irkun seisovan näytteilleasettajan luona.
Mutta, eipäs se ollutkaan, isolla luki kojun seinällä Skolanninhirvikoirakerho.. tuollaisesta rodusta en ollut koskaan kuullutkaan ja nyt kun jotain jo tiedän, luulen että monta irkkua on mennyt skottien kanssa sekaisin.

Kuvassa vasemmalla skotti ja oikealla irkku. Tyypillisempi irkku on saman värinen kuin kuvassa oleva skotti.

Messuilla pitkään keskustelin rodun edustajan kanssa rodusta ja sehän alkoi kiinnostamaan samantein. Mini-irkku voiskos sen parempaa olla?